HomeNainen autokaupassaNainen autokaupassa

Nainen autokaupassa

Viikolla sähköpostiini tupsahti mainos. Audi oli järjestämässä viikonloppunäyttelyä, jossa esiteltiin Audin uutuusmalleja. Kahden Audin omistajana innostuin, sillä auton vaihtaminen on jo jonkin aikaa käynyt mielessä. Audi on osoittautunut varmaksi menopeliksi, eikä ollenkaan haittaa, että se on muotoilultaan kaunis ja virtaviivainen, sekä ajo-ominaisuuksiltaan todella miellyttävä.

Lähdimme intoa puhkuen liikenteeseen miehen kanssa, sillä olihan vapaaviikonloppu meille ylipäätään melkoisen harvinaista herkkua. Audi Airport on ollut jo vuosia meidän vakiopaikka, kun auto tarvitsee huoltoa. Henkilökunta huollon puolella on ollut äärimmäisen ystävällistä ja ammattitaitoista. Olen usein kehunut asiakaspalvelua myös julkisesti. He todella ansaitsevat tunnustuksen.

Lisää oma reseptisi osoitteessa omatreseptit.fi

Katsoimme alakerran uudet autot ja suuntasimme sitten yläkertaan vaihtoautopuolelle. Itse en autojen teknisistä ominaisuuksista sen kummemmin ymmärrä, mutta tiedän tasan tarkkaan mistä tykkään ja varsinkin mistä en ainakaan tykkää. Osaan luetella vaatimukset varustelulle. Ihan karvalakkimalli ei minulle riitä. Auton värillä ja ulkonäölläkin on väliä, enkä edes häpeä sitä tunnustaa. Itselleni auto on muutakin kuin kulkuneuvo. Se on ystävä, luottokumppani, jonka kanssa jaetaan paljon aikaa.  Koska olen tarkka väreistä, ainoa oikea auto juuri minulle on musta. Mustan voi tuunata teippauksilla sopivasti pinkiksi, tai vaikka kokonaan.

Kun toiveauton malli, ikä, ajetut kilometrit, varustelutaso ja väri alkaa olla selvillä, on karsintakin helppoa. Tällä kertaa haaviin jäi yksi erittäin potentiaalinen, kaiketi esittelyautona ollut namupala, josta olisi pienillä seikoilla saatu meille kelpo kumppani. Vaan mitä sitten tapahtui?

Huhuilin ääneen isossa hallissa, onko paikalla myyjää. Kukaan ei vastannut. Kävelin eteenpäin ja näin kolme koppia, joissa jokaisessa tehtiin autokauppaa. Ulkopuolella oli jono. Ihmiset vääntelehtivät tuskastuneina, osa jonotti tyynesti, kuten suomalaiseen tyyliin kuuluu. Lähdin katselemaan autoja uudestaan, jos jostain vielä singahtaisi jokin aivan erityinen helmi. Huomasin erään auton kimpussa miehen ja kaksi pientä lasta. Automyyjä kulki ohi ja kysyi reippaasti mieheltä voisiko hän auttaa, oliko mies katsonut jotain autoa tai oliko hänellä joitakin toiveita auton, hinnan, mallin tai muun suhteen. Jäin norkoilemaan lähelle, jotta voisin hyökätä, kun myyjä vapautuu. Ja myyjä vapautui. Hän lähti marssimaan vauhdikkaasti kohti myymälän takaosaa. Huusin perään: “Hei, mä tarttisin vähän apua.” Mies kääntyi, vilkaisi kylmästi ja jatkoi matkaa. Olin hölmistynyt. Oliko mies kuuro, tyhmä vai suorastaan idiootti? Miksi hän ei kysynyt kuinka voisi auttaa? Enkö minä naisena, pinkissä kaulahuivissani näyttänyt potentiaaliselta asiakkaalta? Tunsin itseni idiootiksi. Seisoin keskellä käytävää kuin hylätty lattiarätti. Verenpaineeni nousi. Jäin odottelemaan vielä toviksi josko jostain putkahtaisi innokas automyyjä. Ja sieltä hän saapui. Sama myyjä, mutta minuun hän ei luonut katsettakaan. Sen sijaan hän pysähtyi saman miehen luokse, joka oli kahden pienen lapsen kanssa. Hän tiedusteli oliko mies löytänyt jotain mielenkiintoista, jota ehkä haluaisi koeajaa. Suututti vielä enemmän. Ennen kaikkea suututti siksi, että ajatukseni Audi Centeristä koki kovan kolauksen. Kuva täydellisesti toimivasta liikkeestä oli hajonnut kuin hiekkalinna tuulessa.

Lähdin alakertaan uusien autojen luokse. Kävelin ja tutkailin ottaisiko joku kopin. Haluaisiko joku palvella myös minua. Ei halunnut. Kävin kertomassa tapahtuneen asiakaspalvelutiskillä ja kerroin, että olisin voinut halutessani tehdä tästä teille mainosvideon. Sellaisen jota ette ehkä olisi mielellään halunneet katsoa. Sinne se jäi, yli 50 000 euron Audi, josta olisin hieronut kauppoja. Mutta ei se mitään. Onhan näitä autoliikkeitä. Ehkä joku haluaa palvella myös naista. Sitä naista, joka tekee itsenäisesti kaupat ja laittaa nimen alle.

Aihe herätti keskustelua Hellapoliisin Instagramissa. Tämä ilmiö on ikävän tuttu. Voisin kertoa teille toisenkin esimerkin, mutta ehkä siitä toiste. Bisnesidea! Joku voisi perustaa naisten autokaupan. Meitä naisasiakkaita riittäisi. Idean saa vapaasti viedä.

Kati

« (Edellinen kirjoitus)
(Seuraava kirjoitus) »


blogi.hellapoliisi.fi
2017


| Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress