HomeHirmumyrsky ja sisäilmaongelmiaHirmumyrsky ja sisäilmaongelmia

Hirmumyrsky ja sisäilmaongelmia

Kevät-talvella 2016 esikoistyttäreni lähti lomailemaan Australiasta Fijin saarelle, haaveenaan päästä sukeltamaan härkähaiden kanssa. Olin kauhuissani, mutta saatoin vain toivoa, että hait olisivat suopeita ja saaneet ruokaa ennen tyttäreni tapaamista. Olin helpottunut kun sukellus oli ohi ja hän oli selvinnyt yli neljänkymmenen hain kanssa sukeltamisesta ehjin nahoin.

​Loma Fijillä alkoi olla päätöksessä ja hänen oli tarkoitus palata takaisin Australiaan. Sain häneltä puhelun, että saari jolla hän oli, on suljettu lähestyvän syklonin vuoksi. Hän oli jäänyt saarelle mottiin. Seurasin myrskyn saapumista kansainvälisistä kanavista. Myrsky osoittautui viidennen asteen sykloniksi, kovimmaksi hirmumyrskyksi, joka oli koskaan osunut mantereelle. Myrskyn jälkeen laskeutui hiljaisuus. Kirjaimellisesti. Saarelle ei saanut yhteyttä sen paremmin minä kuin viranomaisetkaan. Laitoin viestejä ulkoministeriöön Suomeen, Australian suurlähetystöön, Fijin poliisille ja paikalliselle asianhoitajalle. He vastasivat, että saari jolla tyttö on, on pahasti tuhoutunut, eikä sinne ole saatu yhteyttä. Olin seurannut, että myrskyn keskus oli mennyt saaren yli ja nostattanut 14 metrisiä aaltoja. Auka kului hitaasti. Minuutti tuntui tunnilta. Tuijotin pihalle lumihankeen ja mietin olinko menettänyt lapseni. Kahden päivän jälkeen puhelin soi. Tutusta numerosta soitettiin. Itkin ilosta ja helpotuksesta. Tyttö oli selviytynyt myrskystä, joka oli lennättänyt saaren satamasta betonilaiturinkin mereen, heittänyt alukset mantereelle, kaatanut ja tuhonnut taloja ja monen elinkeinon. “Äiti, täällä oli kauhea myrsky, kaikki palmut kaatui ja talot hajosi!”  Hän oli päässyt saarelta pois maksaessaan pienlentokoneen lentäjälle kovemman hinnan kuin muut. Viranomaiset olivat valehdelleet alusta asti, että turistit oli evakuoitu evakuointikeskukseen, jollaista ei oikeasti ollut olemassakaan.

Selviytyjien paita.

Muutaman päivän päästä toinen tytöistäni lähti ystäviensä kanssa Espanjaan pikalomalle. Muutaman päivän jälkeen hän soitti ja sanoi, että silmä on niin kipeä, ettei sitä voi avata. Lupasin hakea hänet lentokentältä, josta ajoimme suoraan sairaalapäivystykseen. Lääkäri nojasi pöydän toiselta puolelta hieman eteenpäin ja kirjoitti lääkesalvareseptin. Lääke ei auttanut. Varasimme uuden lääkäriajan ja taas uuden. Kunnes olimme Meilahden sairaalan silmäklinikan asiakkaita. Kävimme lääkärissä pahimmillaan päivittäin. Silmässä epäiltiin ameebaa tai herpestä. Lääkkeitä vaihdeltiin tiuhaan, mutta mikään ei auttanut. Näkökyky heikkeni lopulta niin, että oli riski että hän menettää näkönsä kokonaan. Meidät lähetettiin Auroran sairaalaan, jossa tutkimuksia jatkettiin. Kuvattiin keuhkot, koko vatsa, otettiin kokeita kokeiden perään. Auroran sairaalassa oli ihana lääkäri, joka nojautui tuolissaan taaksepäin ja pyysi miettimään tytön terveydentilaa syntymästä asti muutaman vuoden jaksoissa. Tyttö oli kuoleman väsynyt, mutta ainoa mitä selvisi, että hän on allerginen ”jollekin.”

Eräänä päivänä lääkärikäynnin jälkeen ajoin autolla ja radiossa soi Arttu Wiskarin Sirpa: ”Kylppärin seiniä remppailtiin, pois mustat pilkut laatoista hangattiin.”

Bingo! Voisiko meidän asunnossa olla homeongelma? Sisäilmassa oli vikaa, koska sitä oli yritetty jo vuosien ajan korjata tehostetulla ilmanvaihdolla. Kylpyhuoneen silikonit menivät pikimustiksi aina kahdessa kuukaudessa vaihtamisen jälkeen. Ikkunan karmit olivat aivan mustat ja kosmetiikkapurkit homehtuivat kaapissa. Mustat pilkut olivat nousseet muutamassa kuukaudessa metrin korkeudelta jo puoleentoista metriin. Vaadin asuntoon sisäilmatutkimuksia, jotka Raksystems tekikin. Mittaaja saapui ja seurasin ensimmäiset pari tuntia tutkimuksia. Työntekijä sanoi kolme kertaa, että sinuna muuttaisin äkkiä pois.

Isännöitsijä tokaisi kuvat nähdessään: “Miten helvetissä sä olet saanut ton kämppäsi tohon kuntoon? Käytä juuriharjaa!”

 

Olin listannut perheemme oireet.

Lisää oma reseptisi osoitteessa omatreseptit.fi

jatkuvia poskiontelontulehduksia
keuhkoputkentulehduksia
oireettomia angiinoita
astmaa
kuukausittaisia viikon kuumetiloja
nivelkipuja
nivelien jäykkyyttä ja voimakasta turpoamista
näön voimakasta heikkenemistä
atooppista ihottumaa
tasapaino-ongelmia
huimausta
ahdistusta
voimakasta uupumusta
paniikkikohtauksia
unettomuutta
kuolemanpelkoa
”aivosumua”
kuukausia kestävää yskää
äänen madaltumista
nielemisvaikeuksia
”saunakrapulaa”
silmien kirvelyä
verkkokalvon repeämä

näin niin kuin osan mainitakseni. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että vanhin tytöistäni joka muutti vuosia takaperin ulkomaille, parani kaikista vaivoistaan ja kotona käydessään sairastui uudestaan.

Tutkimustulokset tulivat. Lukemat olivat tähtitieteelliset. Isännöitsijä sanoi ettei ole koskaan yli 20 vuotisen uransa aikana nähnyt vastaavaa. Tutkimusraportissa asiat todettiin, mutta ne mitätöitiin lauselmilla, josta sai käsityksen, että kosteutta on, mutta se voi johtua luonnollisista selityksistä. Asia jätettiin kesken, eikä enempää haluttu tutkia. Olen varma, että tällä haluttiin peitellä koko taloyhtiön isoa ongelmaa, joka on räjähtämässä käsiin.

Aloin kuumeisesti etsiä uutta kotia ja olin helpottunut, että asuimme vuokralla.

Käytin päivittäin (lähinnä öisin) 2-5 tuntia aikaa asuntojen etsintään. Joka päivä. Saatoin lähteä töistä puoli yhden aikaan yöllä ajelemaan sopivalta tuntuviin kohteisiin katsomaan ulkokautta haluaisinko näytön kyseisiin asuntoihin. Ravasin näytöillä. Etsin vuokra-asuntoja ja omia asuntoja. Toivoin että ihme tapahtuisi ja perheemme löytäisi uuden yhtä kivan kodin lähistöltä. Kuukausia kului. Koti ei tuntunut enää siltä ihanalta kodilta, joksi olimme sen remontoineet ja laittaneet. Se tuntui vankilalta, jossa kävin nukkumassa muutaman tunnin.

Ravasimme lääkärissä ja odotimme saisimmeko luvan lähteä keväällä Kroatiaan, jonne olin ostanut minulle ja tytölleni matkan jo joululahjaksi. Viikko ennen matkustusajankohtaa näkö alkoi parantua ja saimme matkustusluvan.

Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.

« (Edellinen kirjoitus)
(Seuraava kirjoitus) »


blogi.hellapoliisi.fi
2017


| Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress