HomeJoulukalenteriJoulukalenteri

Joulukalenteri

Viime keväänä käydessämme Espanjan Fuengirolassa, innostuimme ajatuksesta muuttaa sinne hetkeksi. Entiset ihanat naapurimme olivat asuneet siellä jo vuoden verran ja kävelimme suomalaisen koulun liepeillä katselemassa paikkoja. Ajatus muuttui innostukseksi oikeastaan vasta syksyllä, kun muutimme ja tuntui että aloitimme elämän tietyllä tavalla puhtaalta pöydältä. Takana oli rankka kymmenvuotinen ja mieleen hiipi ajatus siitä, tekisikö hyvää vetää vähän enemmän happea kerralla.

Joulu lähestyi ja eräänä iltana kurkkasin Fuengirolan suomalaisen koulun sivulle, etsin yhteystiedot ja laitoin sähköpostia kyselläkseni kouluun ilmoittautumisesta ja muista käytännön asioista. Sain vastauksen ja totesin, että meidän olisi syytä nähdä koulu pian, jos haluaisimme ehtiä tammikuun ilmoittautumiseen. Kysyin milloin voisimme tulla tutustumaan kouluun. Löin päivämäärän lukkoon ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Lasten nukkuessa etsin lentoja Malagaan ennen joulua ja juutuin katselemaan vaihtoehtoja, joissa oli mahdollisimman pitkä jatkolennon väli. Tämähän olisi hauskaa, voisimme käydä samalla reissulla muuallakin! Löysin edulliset lennot, joiden hinta oli 230 euroa lapsilta ja 240 euroa aikuisilta. Edestakaisin, Helsingistä Helsinkiin.

Hoidin lapsilta salassa koulusta vapaata ja mietin miten tämän yllätyksen heille kertoisin, kunnes keksin, että pian avattaisiin joulukalenterin luukkuja. Sanoin lapsille, että voisin tänä jouluna tehdä teille oman kalenterin. He olivat innoissaan. Marraskuun viimeisenä päivänä myöhään illalla ajelin töistä kotiin. Lapset olivat mukana. Pyysin heitä jäämään autoon odottamaan, kun kävisin nopeasti kaupassa. Ostin hätäpäissäni muutaman suklaapatukan kalenterin ensimmäiseen luukkuun. Idea itse tehdystä joulukalenterista oli hauska. Siihen olisi voinut keksiä vaikka mitä kivaa, kuten: kahvilakäynti, metsäretki, elokuvailta, jalkakylpy, pulkkamäkiretki tai mitä tahansa lapsen ikä huomioon ottaen. Mutta minä olin kiireinen. Naamioin joulukalenteriksi tulevan matkan ja keräsin täyteaineksia kalenterin muille päiville. Toisinaan muistin aamulla herätessäni, että kalenteriin ei olekaan mitään. Silloin käytin luovuuttani.

Joulukalenteri, luukku 1

Joulukalenteri, luukku 2

Joulukalenteri, luukku 3

Joulukalenteri, luukku 4
Lähtöpäivä läheni. Tytöillä oli kaveri yökylässä. Kalenterista paljastui hammasharja ja vinkki.

Tyttöjä nauratti, lähtisimme ihan varmasti laivalle, mutta olisiko se Tukholma vai Viro. Kaveri arvaili, että varmasti Viro, sillä kylpylähotellissa tarvitaan uimapukua.

Kannoin varastosta rinkat lattialle ja pyysin pakkaamaan. Kysymykset olivat kiellettyjä. ”En varmasti pakkaa tavaroitani rinkkaan, vähän noloa kantaa sellaista laivassa.” Totesin että se on laukuista paras, sillä pääsee näppärästi kulkemaan, eikä ketään kiinnosta millainen laukku meillä on käytössä. Vein roskapussin ja soitin roskakatoksesta taksin.

Lisää oma reseptisi osoitteessa omatreseptit.fi


Taksin kuljettaja astui ulos autosta, tervehti iloisesti ja totesi: ”Olette sitten lentokentälle menossa.” Tytöt olivat hämmentyneitä, mutta pohtivat, että taidamme lentää Tukholmaan. Mies haki matkaliput, menimme turvatarkastukseen ja sen jälkeen sai arvata matkakohdetta. Kohteeksi paljastui Amsterdam. Riemulla ei ollut rajaa. ”Primark, Amsterdamissa on Primark, jes!”


Hetken he miettivät, miksi vinkissä mainittiin, että nukumme yön hytissä. Olin varannut viime tipassa majoituksen Amsterdamista. Mietin mikä voisi olla mieleenpainuva majoitus yhden yön matkalle. Oli jo ilta ja pimeää. Pienen etsinnän jälkeen löysimme majapaikan. Lapsille selvisi vasta siinä kohtaa, että me todellakin nukumme yön hytissä.
Majoitus oli vaatimaton venehotelli, mutta se oli hauska. Meillä oli vastakkain kaksi kahden hengen hyttiä, joissa molemmissa oli suihkut. Aamulla nautimme ihanan aamiaisen veneellä ja lähdimme kiertämään kaupunkia. Olin kauhuissani lasten ostosmäärästä, miten ikinä saisimme ne mahtumaan laukkuihimme. Kävimme syömässä ja ihastelimme Amsterdamin kauneutta. Ilma oli kolea ja meillä oli suhteellisen vähän vaatetta päällämme.

Sain kunnian kantaa lasten ostokset venehotellille, jossa he saivat ottaa itse omat ostoksensa kannettavakseen.


Haimme rinkat veneeltä ja lähdimme “vaihtamaan hotellia”. Meille se ei ole mitenkään tavatonta, sillä vaihdamme kohdemaissa usein hotellia moneenkin kertaan kesken matkan. Siitä on tullut viime aikoina tapa, joka on osoittautunut kivaksi. Näemme enemmän, laajemmin ja toisaalta kohdalle osuva hotelli tai alue, joka ei miellytä, vaihtuu pian toiseen.  Hyppäsimme junaan ja tyttöjen huomio suuntautui onneksi muualle kuin pysäkille jolla jäisimme pois. Jäimme lentokentällä ja sanoin: ”Nyt voidaan sanoa heippa Amsterdamille, me emme jää tänne, vaan jatkamme matkaa.”


Amsterdam oli ihana, ihastuimme siihen ja olimme innoissamme, että olimme saaneet tilaisuuden käydä siellä, mutta matka jatkui.

Mikä olikaan luukun 5 yllätys?

Kati

« (Edellinen kirjoitus)
(Seuraava kirjoitus) »


blogi.hellapoliisi.fi
2017


| Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress