HomeMuuttohaaveitaMuuttohaaveita

Muuttohaaveita

Muuttohaaveita


Koko kevään ja kesän etsin asuntoja. Käytin siihen yön pimeinä tunteina aikaa 2-5 tuntia vuorokaudessa. Usein nukahdin läppäri vatsani päällä sohvalla ja hiiri kädessä. Kotona oleminen ahdisti. Mietin kaikkea sitä mistä olimme asunnossa vuosien aikana kärsineet. En halunnut mitään muuta kovemmin kuin pois. Koti ei ollut enää entisensä. Se oli kuin sairas kuori.

Lisää oma reseptisi osoitteessa omatreseptit.fi

En ole koskaan ollut omistamisen perään ja olimme asuneet vuokralla samassa asunnossa johon eroni jälkeen lasten kanssa muutin. Asuinalueemme on lisäksi kallis, joten pelkästään meidän vuokrakodin tasoinen koti naapuritontilla maksoi 420 000 euroa. Yhtälö oli hankala. En halunnut joutua loppuelämäni velkahelvettiin, enkä ainakaan siten, että joutuisin tinkimään ja muuttamaan vanhempaan ja tasoltaan huonompaan asuntoon. Hain lainaa pankista, jossa olin ollut lapsuudesta asti. Lainaneuvottelut tuntuivat nöyryyttäviltä. Päätös oli tyrmäävä, ei ropoakaan. Tällaista on olla yrittäjä Suomessa. Muutaman päivän olin mieli maassa, kunnes päätin, etten anele keneltäkään mitään. Keksin, että voisimme muuttaa asumisoikeusasuntoon. En ollut koskaan ymmärtänyt sen ideaa, mutta nyt se tuntui ainoalta oikealta ja mahdolliselta vaihtoehdolta pysyä samalla asuinalueella. Juoksimme asuntonäytöissä ja löysimmekin monta aivan ihastuttavaa pari- ja rivitaloasuntoa. Ainoa miinus oli, ettei mikään niistä ollut meidän asuinalueella. Mökillä kuvauspäivän keskeytti puhelinsoitto toisesta pankista. Olin jättänyt heille lainaneuvottelusoittopyynnön. Kerroin tilanteemme ja ettemme saaneet omasta pankista rahtuakaan lainaa. Virkailija oli Ihminen isolla Iillä ja hän sanoi, että voisi tehdä laskelman. Kiitin keskustelusta ja jatkoin töitäni. Viiden minuutin kuluttua tyttöni soitti, että hänelle oli tarjottu ystävänsä kanssa asuntoa, johon oli näyttö muutaman päivän päästä. Hän ilmoitti muuttavansa viikon kuluttua, mikäli hän ottaisi asunnon vastaan. Tämä muutti perheemme kuvioita, sillä nyt meille riittäisi pienempikin asunto. Olin käynyt aiemmin katsomassa 700 metrin päässä kotoa kivaa rivitaloyhtiötä, josta vapautuisi neljän huoneen ja keittiön asunto. Se olisi ihan passeli kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kanssa emme siihen mahtuisi. Jäimme silti varuiksi jonoon. Tämä asumisoikeusasunto oli houkutteleva muidenkin mielestä ja me jouduimme hännänhuipuiksi tuoreella asumisoikeusnumerollamme. Meille sanottiin, että mahdollisuutemme on äärimmäisen heikko. Pian kolmen asunnon yhtiöstä vapautui neljän makuuhuoneen asunto, johon laitoimme itsemme jonoon. Niin tekivät muutkin.

Samana päivänä kun tyttö kävi katsomassa hänelle tarjottua asuntoa, me olimme jo kukonlaulun aikaan asuntonäytöllä katsomassa paritaloasuntoa. Mies jäi juttelemaan myyntineuvottelijan kanssa ja itse vilkaisin puhelimellani saapuneet sähköpostini. Ylätys oli melkoinen, meille ilmoitettiin, että muut olivat hylänneet tarjouksen ja meille olisi tarjolla hakemamme kolmen makuuhuoneen asunto. Olimme hämillämme asioiden nopeasta muutoksesta. Tyttö soitti ja ilmoitti muuttavansa viikon päästä. Me ajoimme läheiselle kotieläintilalle sulattelemaan asioita. Aamiaisen lomasta soitin äidilleni. Huomasin heti, että jokin oli pielessä. Sadasosasekunnissa mieli ehti laukata jo vaikka minne. Hänellä oli kuin olikin suru-uutisia, sukulaismies oli kuollut aamulla. Suru ja ilo sekoittuivat keskenään. Aamiaisen jälkeen ajoimme irtisanomaan asuntomme. Emme olleet varmoja riittäisikö rahamme asumisoikeusmaksuun, mutta ajattelin, että asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Kotona tuijotin irtisanomisilmoitusta ja mietin, että kolmen viikon päästä tämä koti pitäisi olla paketissa. Liki kymmenen vuotta tulisi päätökseen. Olin hämmentynyt. Seuraavana päivänä sain puhelun pankista, meille olisi myönnetty laina oman asunnon ostamiseen, mutta tilanteemme oli jo muuttunut. Päätin silti vaihtaa pankkia ja vaihdoin henkilökohtaiset tilimme ja yritystilin pankkiin, joka kohteli myös yrittäjää ihmisenä. Perheemme kannalta oli parempi pysyä tutulla alueella lasten koulujen ja oman työpaikan vuoksi. Parissa päivässä olimme saaneet asunnon, tyttömme oli saanut asunnon, sukulainen oli menehtynyt ja edessä oli valtava muuttorupeama. Tiesin että nyt tarvitaan voimia.

Kati

« (Edellinen kirjoitus)
(Seuraava kirjoitus) »


blogi.hellapoliisi.fi
2017


| Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress